Ensimmäinen koeajo
Vihdoin pääsimme ensimmäiselle koeajolle. Oli jo aikakin, sillä Helsinki-Lappeenranta -siirtymään on enää pari viikkoa aikaa. Koeajo sujui kaikkiaan varsin hyvin ja odotusten mukaisesti. Ensin kuitenkin veneretkeä edeltävästä puuhastelutuokiosta hieman.
Tässä on luultavasti jollei koko Euroopan niin ainakin varmasti tämän sataman rumin masto. Materiaalina valkoisella spraymaalilla värjätty vajaasärmäinen 2x4" lankku. Joku kuitenkin oli saatava ajan käydessä vähiin, sillä emme halunneet nostaa vanhaa pitkää mastoa ylös, sillä harusvaijerien asennus vaikutti hieman riskaabelilta tässä kohtaa asennuksia. Laitetaan se sitten myöhemmin. Mastossa on nyt kiinni ankkurivalo, etu- ja takavalot, VHF-antenni, FM-antenni (jota ei tässä kuvassa vielä oltu kiinnitetty) sekä ankkurivalon takaa pilkottava AIS-vastaanottimen antenni. Ja kyllä, ruuvipuristin tosiaan jää tuohon toistaiseksi. Myös GPS-antenni asennettiin katon lippaan, vanha GPS-laite lähti pelaamaan lähes ongelmitta. Pienen tuumailun jälkeen totesimme, että edellinen käyttäjä oli jostain syystä asettanut varsin huomattavat offsetit omaan sijaintiin, laitteen mukaan olisimme olleet jossain Padasjoen suunnalla. Tämän korjauksen jälkeen saimmekin laitteen myös kommunikoimaan NMEA0183:n välityksellä OpenCPN-plotterille. Toistaiseksi vielä kiintopisteiden ja reittien siirto OpenCPN:ltä GPS-laitteelle ei vaikuttanut toimivan, mutta sitä ehtii tutkia esim. matkan aikana. Kulkuvalojen asennus on vielä polttimoiden osalta kesken, sillä ebaysta tilatut Kiinan-polttimot eivät yksikään toimineet mitenkään päin. En ala palauttamaan, sen sijaan painelen Biltemaan ja Marineaan ostamaan kummastakin yhdet kappaleet led-polttimoita testiin. Maston lisäksi asensimme myös 1,5kW invertterin jotta saamme borkat keitettyä myös vesillä.
Ilta alkoi asennustöiden venähtäessä hiljalleen vaihtua yöksi ja satama-allas sekä muu lähiseutu alkoi hiljetä. Myös tuuli laantui lähes tyyneksi. Kuten autolla vieraassa kaupungissa, on hyvä lähteä tutustumaan autoon sekä liikenteeseen, kun kaikkialla on hiljaista. Siispä köydet irti ja vesille! Tunnelma oli kieltämättä jännittävä, olihan kyseessä ensimmäinen kerta kun saamme aluksen irti laiturista, ikään kuin palkkiona n. vuoden askartelusta.
Kuten arvelimmekin, peruutettaessa alus ei varsinaisesti käänny lainkaan, muuta kuin potkurin pyörimisestä aiheutuvan pyörteen suuntaisesti. Tästä syystä satamamanööverimme saattoikin näyttää hieman hupaisalta, sillä pilttuusta peruutimme ulos lähes aallonmurtajan päähän asti jossa pääsimme kääntämään aluksen turvallisesti eteenpäin. Toki tämä varmaan onnistuisikin aivan oman paikkamme edessä, mutta päätimme pelata varman päälle ensimmäisillä metreillä. Laiturista irtautuminen sujui muuten varsin mallikkaasti ja kivuttomasti.
Tässä kohtaa olemmekin jo väylällä liikenteessä ja kierroksia on nostettu reiluun tuhanteen. Vauhtia näinkin pienillä kierroksilla on jo reilu viitisen solmua. Tyhjäkäynnillä (~800rpm) kuljettaessa nopeus on myös jo varsin vauhdikas, n. 3-4 solmua. Potkurin nousustahan ei siis ole varsinaisesti mitään dataa, ainoastaan joitain papereita löytyi n. 110cm halkaisijaltaan olevasta potkurista, joka luultavasti on juurikin se mikä tällä hetkellä alusta työntää.
Erityinen ongelma (joka on jo varsin hyvin tiedostettu) on vaihteiston vapaavaihde, jossa on hieman vikaa. Ilmeisesti tämän puolen kytkimen pannat ovat kuluneet eikä kytkin pääse irtoamaan aivan täysin eteenpäin-vaihteelta vapaalle palattaessa. Eli, kun eteenpäin-vaihteen kerrankin kytkee ja vaihtaa takaisin vapaalle, kytkin jää hitaasti pyörittämään potkuria. Testailimme hiukan tätä ja vaikuttaa siltä että tuo pyöriminen saa tyynellä säällä aikaan jopa n. kahden solmun vauhdin, joskin tämän vauhdin keräämiseen menee jo useampi minuutti. Ainoa tapa saada vaihde takaisin vapaalle täysin on sammuttaa moottori. Saa nähdä tuleeko tästä suurta ongelmaa Saimaan kanavan suluissa.
