Koeajoon valmistautumista ja hydrauliikkaa
Paljon on ehtinyt tapahtua edellisen blogikirjoituksen jälkeen. Uutta hydraulijärjestelmää on nyt käyttöönotettu ja sisäänajettu ensimmäiset hetket ja kaikki näyttäisi toimivan varsin hyvin. Pientä kyseenalaistusta on ollut hihnavedon toimivuudesta isojen pumppujen kuormituksen kanssa. Päätimmekin siis valita hihnoiksi ainakin hiukan kestävämmät Optibelt Super X-Power -hihnat (hienosti nimetty tuote), joita löytyy hyvin mm. paikallisesta ETRAsta. Järjestelmä on nyt siis rakennettu niin, että pääkoneen kylkeen on kiinnitetty kaksi Salamin hydraulipumppua peräkkäin. Pienempi (16,6 cm³) pumpuista on dedikoitu ohjaushydrauliikkaa varten eli peräsimen kääntämiseen ja isompi (33,5 cm³) pumppu tuottaa työpaineen muille käyttölaitteille, muun muassa keulapotkurille. Tämäkin tuli tilattua jo ja se odottaa toivon mukaan noutoa Turusta. Päädyimme hankkimaan Side-Powerin SH240-U11 -mallisen hydraulisen keulapotkurin, josta kirjoitellaan sitten myöhemmin kun sitä päästään asentelemaan telakalle. Joka tapauksessa, nämä hydraulipumput on liitetty yhteen peräkkäin ja molemmille tulee säiliöltä oma imulinjansa. Pumput on kiinnitetty tukilaakeriyksikköön, joka taas on kiinni itse toteutetussa teräskannakkeessa. Pienemmän pumpun kapasiteetti riittää varsin hyvin nopeisiinkin peräsimen liikkeisiin ja tässä käyttökohteessa paineet tuskin nousevat normaalityössä kovinkaan paljoa yli 50 barin. Keulapotkurin tarve onkin sitten suurempi, täyden tehon saavuttamiseksi työpaine tulisi olla reilut 260 baria n. 33 lpm virtauksella. Nyt toistaiseksi tuo isomman pumpun P-linja eli pumpun tuotto ohjautuu suoraan paluusuodattimen kautta takaisin säiliöön, sillä mitään venttiilejä keulapotkurin ohjausta varten ei ole vielä hankittuna.
Pumput, tukilaakeri ja hihnapyörä asennettuna paikalleen, hihnat ja P-linjat vielä kytkemättä tässä vaiheessa. Kannake on 10mm mustaa rautaa, pultit 10.9-vahvuiset. Koimme tarpeelliseksi saada pumppu kiinni suoraan pääkoneeseen jotta tärinän aiheuttamat haitat olisivat mahd. pienet. 180mm hihnapyörällä välityssuhteeksi tulee 1:1,24.
Tämän lisäksi halusimme vielä varajärjestelmäksi sähköpumpun tuottamaan painetta, mikäli hihnavetoiset hydraulipumput pettävät. Tämä voi osoittautua vielä turhaksi, sillä peräsin kääntynee myös kohtalaista voimaa käyttäen hitaassa nopeudessa pelkästään orbitrolin eli ruoripumpun tuottamalla paineella. Joka tapauksessa, purimme veneestä löytyneen Powerpackin osiin, josta kannibalisoimme 2,5kW tehoisen sähkömoottorin ja hydraulipumpun yhdistelmän, jonka tuotto riittää kohtalaisesti peräsimen kääntötyötä varten. Sähköpumpulle tulee säiliöltä oma imulinja ja P-linja liitetään myöhemmin takaiskuventtiilin kautta T-liittimellä samalle määränsäätöventtiilille johon pienemmän pumpun tuotto ohjataan, eli ohjausjärjestelmän käyttöön. Tosin totesimme että pääkoneen laturin tuottama virta (65A) ei taida oikein riittää sähkömoottorin pitkäaikaiseen käyttöön.
Yksi letku tuli tilattua hieman reilun mittaiseksi, joten se piti käydä lyhentämässä ennen asennusta. Kuten kuvasta näkyy, asennus olisi huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, mikäli kyydissä olisi letkua metritavarana ja liittimiä hyllyssä, tarvittavine leikkaus- ja puristustyökaluineen.
Parit uudet kannakkeet nopeasti askarreltuna. Putkisto menee vielä myöhemmin uusiksi, kun vanhat tankit poistetaan ja rakenteita muokataan hiukan. Osittain myös vanhoja putkinippoja hyödynnettiin, mutta ne näyttivät kestävän painetta aivan hyvin.
Hydraulitankki täytettiin 80 litralla öljyä. Samalla tuli koekäytettyä ylempänä mainittu sähköpumppu, joka näkyy taka-alalla kiinnitettynä ruuvipenkkiin. Pumppu imee öljyn suoraan kanisterista ja siirtää sen 3/4" letkua pitkin paluusuodattimen läpi varsinaiseen säiliöön. Sähkömoottorin käynnistyssolenoidi sekä 100A vastus roikkuvat näppärästi seinällä.
Työsylinteri ja letkuasennelmat kytkettynä paikalleen. Käsiventtiili linjojen välissä mahdollistaa linjojen kytkemisen yhteen, jolloin hätätapauksessa peräsintä on helpompi käännellä irroitettavalla puomilla. Työsylinteri itse asiassa kytkettiin tuohon peräsinakselia lähempänä olevaan alkuperäiseen reikään, sillä paapuuriin käännettäessä sylinteri ei ulotu aivan ääriasentoon. Tässä taisi tulla pieni huomiointivirhe, liikerata on toiseen suuntaan jonkin verran pidempi. Voi olla että työsylinteri vaihdetaan vielä myöhemmin hieman pidempään tai sen paikkaa muutetaan, sillä tuo alkup. reikä on hieman liian avara.
Työsylinteri ja letkut “ilmattiin" eli täytettiin öljyllä varsin käsipelillä. Haastavaa koko järjestelmän ilmauksesta tekee ilmausruuvien puute ja se, että työsylinterin silmät ovat kohtisuorassa öljynippojen kanssa, eli asennettuna työsylinterin nipat ovat sen kyljessä. Pidempi osuus putkistosta, eli linjat pumpulta orbitrolille ja sieltä kumpaankin päähän hydraulisylinteriä, ilmattiin avaamalla aiemmin mainittu hätäventtiili työsylinterin vierestä ja pyörittämällä ruoria niin kauan, että ilma on poistunut järjestelmästä.
Järjestelmän koekäyttö sujui yllätyksellisesti ongelmitta, joten onkin syytä tässä vaiheessa taputtaa tiimiä olalle. Seuraavaksi valmistellaan Vegaa koeajoa varten, mikäli sää on riittävän tyyni viikonloppuna, koitamme miten ohjaus (ja koko muukin alus) toimii laiturista irroittautuneena. Tavoitteena on edelleen päästä siirtämään alus muutaman viikon päästä Saimaalle telakointia varten.
