Telakka, ensimmäinen viikko
Vega nostettiin Telakan porukan toimesta ylös jo torstaina 27.7.. Hommaan ei ilmeisesti mene kaikkiaan kuin reilu tunti, kun kelkka lasketaan kiskoilla veteen, alus ajetaan kelkalle ja hydraulitoimiset laitatuet puristavat nostettavan aluksen kiskojen keskilinjalle. Kun alus on kiinni kelkassa, koko kelkka vedetään ylös kiskoja pitkin kuiville. Radan kantokyky on n. 150 tonnia, joten telakalle mahtuu isompikin alus. Myös pidempää kunnostustyötä varten aluksia voidaan siirtää sivukiskoille.
Itse pääsimme aloittamaan hommat seuraavana maanantaina, eli 31.7.. Tarkoitus oli päästä hiekkapuhaltamaan ja maalaamaan runko mahdollisimman pian, jotta maali ehtisi myös kuivua ennen Vegan laskua takaisin veteen. Osoittautui kuitenkin niin, että sääennuste ei ollut puolellamme ja maalaustyöt jouduttiin siirtämään kokonaan seuraavalle viikolle. Telakointiaikaa oli varattu kaksi viikkoa. Pääsimme kuitenkin suunnitelmien mukaisesti alkuun, kun hitsari P. Väisänen saapui hyvissä ajoin aamulla paikalle. Päätimme aloittaa keulapotkuritunnelin asennuksella, sillä se oli rungon hitsaustöistä selkeästi vaativin. Väisänen käytti kierretangosta yms. valmistamaansa työkalua reikien piirtämiseen. Aluksi laitaan porattiin pieni reikä, josta työnnettiin työkalun “akseli" läpi ja kohdistettiin vastapuolen reikä. Kierretangon toisessa päässä oli kiinnitettynä toinen kierretanko kohtisuoraan ja sen päässä tussi, jonka etäisyyttä akselista pystyttiin muuttamaan. Näin saatiin reikä kohdalleen ja Väisänen teki isolla laikkakoneella varsinaiset reiät. Paikan suhteen jouduttiin hieman tekemään kompromisseja, sillä uudet hitsaussaumat eivät saaneet osua vanhan niittisauman kanssa päällekäin, sillä niittisauman välissä ollut pikitiiviste olisi lähtenyt kiehumaan ja alkanut aikaa myöden vuotamaan.
Kuten kuvasta näkyy, potkuritunnelin putki oli lopulta n. 10cm liian lyhyt tuohon paikkaan laitettuna, mutta taitava hitsari laati putken yläreunaan pienen jatkeen. Putkella on pituutta 150cm, eli juurikaan pidempi se ei saisi olla, muuten pituus vaikuttaa negatiivisesti keulapotkurin suorituskykyyn. Seinämältään 12mm vahva putki hitsattiin molemmin puolin useammalla saumalla. Tässä vaiheessa myös totesimme, että ainakin keulan osalta runko on erittäin hyvässä kunnossa. Pistemäistä syöpymää tietenkin on, mutta rovin vahvuus on edelleen n. 6-7 mm.
Kaksi läpivientiä tehtiin uusiksi, tai tarkkaan ottaen toinen on täysin uusi ja tulee myöhemmin generaattorin käyttöön. Toinen taas oli tarkoitus alun perin laittaa septi- ja harmaavesien hätätyhjennystä varten lähemmäs ahteria, mutta viime hetkellä päätimmekin että ko. läpivientiä ei laiteta lainkaan, mutta sen sijaan läpiviennin osat päädyttiin hyödyntämään pääkoneen raakaveden tuloveden aukkoa varten. Vanhan läpiviennin irroitettuamme totesimmekin tämän hyväksi ideaksi. Vaikka raakavesiputkisto ja -venttiilit on 2" kokoluokkaa, vanha pronssinen läpivienti oli pienimmästä kohdasta hädin tuskin tuuman kokoinen halkaisijaltaan. Varsinaisista läpivientien rakenteista sekä itse valmistetuista teräslaipoista kirjoitellaan oma artikkeli, päivitän tähän linkin ko. tekstiin kunhan sellainen julkaistaan. Nämäkin teräslevyt ovat 12mm mustaa rautaa ja hitsattu kiinni kummaltakin puolelta.
Alkuviikon hommiin kuului myös Vegan laitojen peittely pressuilla, joka tietysti vaati oman aikansa. Vaikka hiekkapuhalluksessa olikin käytössä vähemmän pöllyävää kvartsihiekkaa, pressut oli ympäristövaatimusten nojalla laitettava kauttaaltaan. Hytin ikkunat, kaikki aukot yms. peiteltiin muovein ja teipein, sillä pöly tunkeutuu tuulen mukana joka paikkaan. Sää ei kuitenkaan ollut meille suotuisa, joten koko hiekkapuhallus jouduttiin ensimmäisellä viikolla jättämään myöhemmälle sateen takia.
Liekö keskiviikkoilta, kun aloimme muiden hommien päätteeksi irroittamaan peräsintä ja potkuria akseleineen, sillä mittaukset osottivat n. 1,4mm välystä potkuriakselin ja vannasputken välissä. Ensi töiksemme katkaisimme kalaraudan pystytuen kulmahiomakoneella. Tämä olikin homman helpoin tehtävä. Seuraavaksi ripustimme peräsimen ketjutaljan varaan ja irroitimme sen peräsinakselista. Homma hoitui pienen ähräämisen jälkeen kohtalaisen kivuttomasti. Seuraavaksi siirryimme potkurin kimppuun. Aluksi koitimme saada rusettia irti akselista kuumentamalla keskiötä pienellä toholla, mutta työkalumme olivat auttamattoman pienet tuohon hommaan, joten päätimme vetää potkurin akseleineen ulos. Akseli on siis kahdessa osassa, raskaalla akselikytkimellä toisiinsa kiinnitettynä. Itse rautatanko eli akseli on n. 90mm vahvuista mustaa rautaa, joten myös akselikytkin oli varsin vankkaa tekoa. Aluksi vain löysäsimme tuota kytkintä kunnes hyvän aikaa hikoiltuamme tajusimme ottaa sen kokonaan irti, sen sisältä nimittäin paljastui tietenkin uraholkit molemmin puolin. No, lopulta pilkkopimeässä Vega antautui ja ulosti akselin liinojen varaan keikkumaan. Parin metrin akseli potkureineen painanee arviolta pari-kolme sataa kiloa.
Kiitokset telakan väelle kontaktien jakamisesta, koneistushommiin löysimme tekijän melko vaivatta. Akselin ja potkurin yhdistelmä lähetettiin toisistaan irroitettavaksi ja koneistettavaksi Heikometille. Tästä lisää seuraavan viikon yhteenvedossa.
