M/S Vega

Olemme viimein päässeet eteenpäin monien pähkäilyjen kanssa kytkinremonttia koskien. Selviteltyämme Massonin varaosia, tulimme lopputulokseen ettei sen kunnostaminen kannata taloudellisesti. Pelkästään uusi kytkinakseli olisi maksanut uuden vaihteiston verran ja myös kytkimen puoli uusine kytkinlevyineen olisi pitänyt kunnostaa. Lisäksi olemme toivoneet erikseen kytkettävää voiman ulosottoa vaihteeseen jolla saisimme välitettyä voiman isommalle hydraulipumpulle.

Talven aikana on mukavampi tehdä siistejä sisähommia lämpimässä konehuoneessa. Ryhdyimme vihdoin huoltamaan merivaihdetta, jonka ongelmana on ollut eteenpäin vievän kytkimen laahaaminen, kun vaihde on vapaalla. Kun koneen käynnistää, vapaa vaihde toimii kuten pitääkin, eli potkuriakseli ei pyöri. Kun vaihteen käyttää kerrankin eteenpäin-asennossa, potkuriakseli jatkaa hidasta pyörimistä vaihteen ollessa vapaalla. Nopeutta on kuitenkin sen verran, että tyynellä kelillä se tuottaa alukselle reilun yhden solmun nopeuden. Tämä ei varsinaisesti helpota esim. satamamanöövereita.

Kuten aikaisemmista blogikirjoituksista käynee ilmi, kesän 2017 telakkareissulla asensimme Vegan keulaan sisähalkaisijaltaan 250mm tunnelin sekä keulapotkurin. Asennustyö jäi hetkeksi aikaa sikseen, mutta pääsimme vihdoin laittamaan asennushanskat käsiin kun tarvittavat tarvikkeet saapuivat postissa. Järjestelmä perustuu siis kahteen erilliseen pumppuun, joista pienempi tuottaa painetta ainoastaan peräsintä kääntävää sylinteriä varten. Tämä järjestelmä kytkettiin toki jo ennen telakkareissua vanhan, vuotavan traktorisysteemin tilalle. Isompi pumppu kytkettiin tuolloin myös paikalleen, mutta sen P-linja oli ohjattuna suoraan takaisin säiliöön, sillä venttiilejä yms ei oltu vielä asennettu. Tämän lisäksi itse asiassa peräsintä kääntävää järjestelmää varten on varalla myös pienemmästä hydraulikoneikosta purettu 24V sähkökäyttöinen pumppu varmistamaan manöövereita, mikäli varsinaiseen järjestelmään tulisi jokin vika.

Kuten tuli aiemmassa viestissä kirjoitettua, päätimme telakoinnin yhteydessä korvata pääkoneen raakavesijäähdytyskierron vanhan pohjan läpiviennin uudella sekä tehdä toisen samanlaisen läpiviennin myöhemmin asennettavaa apukonetta sekä muita mahdollisia merivesijäähdytteisiä koneita varten. Alun perin oli tarkoitus pitää vanha läpivienti sellaisenaan ja tehdä kolmas reikä runkoon septi- ja harmaavesien hätäpoistoa varten, mutta totesimme, ettei sillä olisi lopulta välttämättä niin paljoa käyttöä kun septin tyhjennyspaikkoja tuntuu nykyään olevan varsin hyvin saatavilla. Vanha läpivienti oli päällisin puolin aivan hyvässä kunnossa ja venttiilit yms olivat uudenveroisia, mutta kun nyt Vega oli nostettuna kuiville niin mikäpä estäisi huoltamasta nämäkin varmuuden vuoksi.

Takaisin hommiin päästiin jälleen aikaisin maanantaiaamuna 7.8.. Edellisellä viikolla laitetut pressut olivat pysyneet melko hyvin paikallaan, vaikka viikonloppuna olikin käynyt melkoinen myräkkä. Projekti jatkui taliboksin huollolla. Kyseessä on siis talinauhoista koostuva tiivistepinta, joka pitää meriveden oikealla puolella aluksen runkoa. Tarkemmin se on putki, jonka sisäpinnalle on kierrettynä n. 15x15mm talipantoja peräkkäin, joita vasten varsinainen potkuriakseli tiivistyy. Boksin päädyssä on kansi, joka kiristyy runkoon kiinnitetyllä pinnapultilla ja mutterilla.

Vega nostettiin Telakan porukan toimesta ylös jo torstaina 27.7.. Hommaan ei ilmeisesti mene kaikkiaan kuin reilu tunti, kun kelkka lasketaan kiskoilla veteen, alus ajetaan kelkalle ja hydraulitoimiset laitatuet puristavat nostettavan aluksen kiskojen keskilinjalle. Kun alus on kiinni kelkassa, koko kelkka vedetään ylös kiskoja pitkin kuiville. Radan kantokyky on n. 150 tonnia, joten telakalle mahtuu isompikin alus. Myös pidempää kunnostustyötä varten aluksia voidaan siirtää sivukiskoille.

Hetki on jo ehtinyt vierähtää edellisestä kirjoituksesta kuluneiden viikkojen kiireistä johtuen. Siitä huolimatta paljon on ehtinyt tapahtua ja koitan kirjoitella tapahtumista ja projektin etenemisestä postyymisti sen mukaan mitä muistikuvia on.

Vihdoin pääsimme ensimmäiselle koeajolle. Oli jo aikakin, sillä Helsinki-Lappeenranta -siirtymään on enää pari viikkoa aikaa. Koeajo sujui kaikkiaan varsin hyvin ja odotusten mukaisesti. Ensin kuitenkin veneretkeä edeltävästä puuhastelutuokiosta hieman.

Paljon on ehtinyt tapahtua edellisen blogikirjoituksen jälkeen. Uutta hydraulijärjestelmää on nyt käyttöönotettu ja sisäänajettu ensimmäiset hetket ja kaikki näyttäisi toimivan varsin hyvin. Pientä kyseenalaistusta on ollut hihnavedon toimivuudesta isojen pumppujen kuormituksen kanssa.

Keskeinen komponentti veneen hallintalaitteista on luonnollisestikin ruori, jolla aluksen peräsintä käännetään. Ruori pyörittää hydrauliohjauksen ruoripumppua ohjaten painetta työsylinterin eri päihin. Kun uudistamme koko hydraulijärjestelmän etenkin ohjauksen osalta, myös vanha ruoripumppu sai väistyä uuden orbitrolin tieltä. Orbitroli on traktoreista ja offroad-autoista tuttu komponentti, joka siis ohjaa P-linjan kautta tulevan syöttöpaineen A- tai B-linjaan tasaisesti sen akselia kierrettäessä. Nämä A- ja B-linjat taas yhdistyvät peräsimen työsylinterin kumpaankin päähän, eli kun A-linjaan ohjataan painetta, saa se sylinterissä aikaan työliikkeen ja B-linjasta palautuu poistuva öljy, kun mäntä painaa öljyn takaisin letkuun/putkeen. Lisää hydraulijärjestelmästä on tämän blogin artikkelissa “Hydraulijärjestelmän suunnittelu”.