Vega oli meille saapuessaan varustettu ns. ajan patinoimalla hydraulijärjestelmällä, joka oli käytännössä vanhan traktorin ohjaushydrauliikka. Tämä järjestelmä ilmeisesti on ollut aiemmin käytössä Detroitin ollessa pääkoneena, mutta CATin asennuksen jälkeen hihnavetoista hydrauliikkapumppua ei oltu vielä asennettu. Järjestelmän olennaisin tehtävä on luonnollisesti saada peräsin kääntymään. Tämän vanhan kokonaisuuden muodosti siis pääkoneelta hihnavedolla voimansa ottava pumppu (jossa myös oli kiinteä säiliö), orbitroli, suuntaventtiili sekä työsylinteri. Vanhoja kauppaan kuuluneita tavaroita penkoessamme löysimmekin myös varapumpun.
Kuten allaolevasta kuvasta käy ilmi, suunnittelimme pumpulle mainion säädettävän kannakkeen. Osat teetettiin laserleikattuna (http://htlworks.fi/) ja sopiva hihnapyörä hitsattiin kasaan jo saatavilla olevista osista. Valitettavasti kävi melko nopeasti selväksi että kumpikaan ei syystä tai toisesta kerännyt kovinkaan suuria paineita ja lisäksi työsylinterin mäntä falskasi, aiheuttaen peräsimen hitaan oikenemisen jo pienemmälläkin potkurin tuottamalla virtauksella.
Uusi alku
Käytettyämme tarvittavan määrän aikaa ja panostusta vanhan hydraulijärjestelmän elvyttämiseksi, päätimme ratkaista tilanteen suunnittelemalla ja rakentamalla koko järjestelmän alusta asti uusiksi. Tarvetta nimittäin oli suuremmalle paineelle, olimmehan jo ehtineet tällä välin suunnitella myös keulapotkurin asennuksen, lisäksi keulan ankkuripelissä oli jo hydraulimoottori valmiina. Kumpikaanhan meistä ei ole aiemmin hydraulijärjestelmiin perehtynyt juurikaan, mutta mitäpä ei voisi oppia nettiä selailemalla.
Aluksen turvallisen ja luotettavan käytön huomioon ottaen päädyimme toteuttamaan kaksi eri piiriä, joista toisessa on pelkästään peräsimen työsylinteri ja toisessa taas muut käyttölaitteet, mukaan lukien myöhemmin asennettava keulapotkuri. Peräsimen liikkeestä vastaava piiri koostuu samankaltaisista komponenteista kuten vanha systeemikin, eli pumpun lisäksi työsylinteriä ohjaa orbitroli. Vakiovirtauspumppujen ongelma mobiilikäytössä on se, että pääkoneen kierrosten noustessa myös pumpun kierrokset nousevat, aiheuttaen luonnollisesti suuremman virtauksen P-linjaan. Valitsimme tietoisesti pumpun, jonka tuotto riittää hyvin orbitrolille pääkoneen ollessa tyhjäkäynnillä sekä lisäsimme P-linjaan virtauksensäätöventtiilin joka ohjaa ylimääräisen virtauksen suoraan T-linjaan eikä paineista ja kierrätä sitä turhaan orbitrolin kautta.
Säiliöksi valikoitui edullinen Flowfitin 100 litran terässäiliö, joka tosin maalattiin uusiksi imukanavien muhvien asennuksen jälkeen. Aluksen kaariin rakennettiin 50x50x5 kulmaraudasta tukevat kannakkeet. Tässä samalla tuli myös hankittua ensimmäiset vakavammat puikkohitsauskokemukset. Suurin osa hydrauliikan komponenteista päädyttiin hankkimaan SixTekiltä (https://www.hydrauliikkapumppu.fi/), ei ainoastaan hintojen takia, vaan myös erinomaisen palvelun ansiosta. Pidemmät linjat toteutetaan 15x2 tarkkuusteräsputkilla. Myöhemmin järjestelmää laajennetaan vielä pienehköllä sähköpumpulla, joka toimii hätävarana, mikäli varsinainen hihnavetoinen pumppuyhdistelmä pettää.
Tällä hetkellä meneillään oleva työvaihe on putkiston asennus ja puuttuvien nippojen sekä toisen pumpun tilaus yms. Alla vielä pari kuvaa suunnittelusta sekä asennuksesta.
Kuvassa näkyvä kannake on maalattu valkoisella vasaralakalla sittemmin. Säiliön yläpuolella oleva jäähdytysveden poistoputki siirretään säiliön päälle asennettavien venttiilien tieltä enemmän ahterin suuntaan (heh).
Todella suurena apuna suunnittelussa on käytetty SketchUp-ohjelmaa, jolla on kohtalaisen helppo suunnitella kokoonpanoja, kuten esim. tässä venttiilien ja nippojen kokoja sekä asemointia. Ylläolevassa kuvassa on piirrettynä kummankin piirin paineenrajoitusventtiilit sekä hieman muuta, vaikka toteutus tehdäänkin vaiheittain. Ensimmäisenä tavoitteena on saada peräsin kääntymään.